Niinhän se vuosi sitten alkoi, että ensimmäinen viikko meni vielä reissatessa ja toinen viikko meni sohvalla Greyn Anatomian parissa, kuume ja kurkkukipu lähimpinä seuralaisinani. Nyt kuitenkin ehkä ollaan jo voiton puolella ja huomenna pitää raahautua takaisin koululle.
Olen sen verran tässä pähkäillyt, että olen löytänyt ajankohdan Balin matkalleni.
Maaliskuun ensimmäisellä viikolla on nuo maagiset 30-vee synttärini. Samana päivänä on myös viimeiset pakolliset kurssitunnit Kyamkissa (..tokihan puuttuu vielä tehtävää ja opinnäytetyötä sekä muuta pientä, mutta silti, Viimeiset tunnit!).
Nyt alkaa siis vaikuttaa siltä, että kyseisestä päivästa on tulossa elämääni mullistava torstaipäivä. Tai sitten ihan tavallinen torstaipäivä. Mutta sen torstain jälkeen olen vapaa! (tavallaan), joten ajattelin pakata sitten laukkuni ja lähteä loppukuuksi ruskettamaan uutta, uhkeaa ja itsevarmuutta huokuvaa kolmikymppistä minääni aurinkoon!
Tarkoitus olisi olla noooin kolme viikkoa reissussa ja palata sitten töiden/harjoittelun/koulun pariin. Tai ehkä löydän reissusta uuden suunnan ja viisaampana lähden toteuttamaan viimein itseäni. Ehkä en.
Kaikin puolin tulevaisuuteni näyttää tällä hetkellä epävarmalta. Tai ehkä suurin epävarma tässä olen mie, sillä sisällä on taas se ääni, joka huutaa muutosta tähän olotilaan, muutenhan tämä elämä vois jatkua aivan samalla lailla ainakin vuoden loppuun. Toisin sanoen jumissa koko vuoden.
Sisällä velloo asioita, joita haluaisin toteuttaa; jollainen haluaisin olla; joihin haluaisin pyrkiä, mutta tällä hetkellä jumitan toimintasuunnitelman kehittämisessa, miten pääsen niihin käsiksi tai mitkä ovat ne tärkeimmät, sen sijaan, että varsinaisesti tekisin vielä töitä haaveideni eteen. Paitsi tottakai Balin matkan, joka on lentolippuja vailla suunniteltu.
Kerron, kun ne on ostettu.
(kuva: www.viewbali.com)